Vastuullisuus on oltava strategiaa ja tekoja

Sosiaalinen media levittää maailmalle reaaliajassa tiedon siitä, miten kehitysmaassa toimiva kansainvälinen yritys laistaa vastuutaan työntekijöistä, ihmisoikeuksista tai ympäristöstä. Tiesikö Stora Enson johto, että sen pakistanilainen raaka-aineentuottaja pitää lapsia keräämässä jätepaperia kaatopaikoilta, vaikka heidän kuuluisi olla koulussa? Ymmärsikö TeliaSonera, että sen Uzbekistanin valtiolta ostaman 3G-lisenssin kauppa tehtiin tosiasiassa diktaattorin tyttären johtaman, Gibraltarin veroparatiisiin rekisteröidyn yrityksen kanssa?

Tämänkaltaiset kysymykset asettavat yritysjohdon todellisiin vaikeuksiin, jos vastaukset ja ennen kaikkea toimenpiteet eivät vakuuta. Yritysvastuu ei ole enää aikoihin ollut ”sosiaalista vastuuta”, johon on riittänyt, että suuryritys lahjoittaa kylälle koulun tai jalkapallokentän. Yritysvastuun on oltava osa strategista johtamista.

Läpinäkyvyys on avaintekijä. Alihankintaketjun vaikeaselkoisuuden taakse ei voi enää piiloutua, sillä senkin vastuullisuutta perätään. Sitovaa lainsäädäntöä on rakennettu sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa kansainvälisten yritysten maakohtaiseen raportointiin. ”Luxleaks” antaa huomattavaa pontta näille vaatimuksille.

Euroopan parlamentissa käsiteltävänä oleva konfliktimineraaliasetus on esimerkki siitä, että vapaaehtoisuus ei enää riitä. Sen sitovuuden puolesta ovat vedonneet muiden muassa YK:n Business and Human Rights -erityisraportoija John Ruggie, 80 katolista piispaa ja joukko valistuneita sijoittajia. Viime viikolla vaatimukseen yhtyi parlamentin ihmisoikeuspalkinnon saanut Denis Mukwege.

Aikaisemmin kansainväliset yritykset saattoivat selvitä vastuupulmistaan toteamalla, että ne noudattavat kohdemaan lakeja. Kaikki valtiot eivät nimittäin toimeenpane ja noudata kansainvälisiä sopimuksia, kuten ILOn työelämän perusnormeja.

Pakistanin lapsityö loppuu vasta, kun Stora Enson alihankkija maksaa aikuisille kunnon palkkaa, jotta lapset pääsevät kouluun. TeliaSonera taas sai oppia karvaimmin sen, mitä silmien tietoinen tai tiedostamaton ummistaminen kleptokratialta saa aikaan. Yrityksen yli pyyhälsi myrsky, joka pakotti vaihtamaan melkein koko johdon, ja jonka paljastamia rikosepäilyjä tutkitaan tuomioistuimissa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Yhtiömaailmassa sitovaa yritysvastuusäätelyä vastustetaan vapaamatkustajiin vedoten. Onneksi paineita globaaliin säätelyyn on, kun yhä useamman maan valistuneet kansalaiset alkavat vaatia esimerkillistä yrityskansalaisuutta.

Julkaistu Akavalainen-verkkolehdessä 1.12.2014

FacebookTwitterGoogle+